Jukka Pirinen

Verovarojen tuhlauksen sietämätön helppous

Julkista sektoria arvostellaan usein tehottomuudesta. Työn tuottavuus yksityisellä sektorilla on jatkuvasti noussut verrattuna julkisen sektorin työn tuottavuuteen, mitä pidetään yhtenä syynä julkisen sektorin pöhöttymiseen. Onneksi julkisen sektorin rahankäyttö on pääasiassa julkista, joten tuottavuutta on mahdollista arvioida.

Otan tässä esimerkkinä tarkasteluun tasa-arvovaltuutetun toimiston tuottavuuden vuonna 2011. Tämä ei ole kannanotto tasa-arvoasioihin, vaan pienenä yksikkönä tasa-arvovaltuutetun toimisto on helppo tarkastelukohde. Tämä ei myöskään ole kannanotto tasa-arvoyksikön, tasa-arvovaltuutetun toimiston, tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, tasa-arvotiedon keskuksen sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan toimintojen mahdollisiin päällekkäisyyksiin.

Tasa-arvovaltuutettu julkaisee vuosittain vuosikertomuksen, jonka kohdassa "Määrärahat ja henkilöstö" kerrotaan, että tasa-arvovaltuutetun toimistolla oli vuonna 2011 käytössään 10,5 henkilötyövuotta. Toimiston määräraha, 800 000 euroa, puolestaan löytyy valtion vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksesta. Todettakoon, että määräraha oli vuosina 2007-2010 600 000 euroa eli näinä niukkuuden aikoina määrärahaa oli korotettu vaatimattomat 33% vuodelle 2011. Yhden henkilötyövuoden kustannukset ovat täten n. 76 000 euroa.

Mitä tällä rahalla sitten saadaan? Toimintakertomuksesta selviää, että diaarimerkintään johtaneita toimenpiteitä oli 482 kappaletta. Lisäksi tasa-arvovaltuutetun neuvontapuhelimeen tuli yhteensä 368 yhteydenottoa. Tämän kaiken päälle ehdittiin vastaanottaa vieraita sekä kotimaasta että ulkomailta ja käymään vierailuilla niin ikään kotimaassa ja ulkomailla. Vierailuja ja seminaarimatkoja ei ole otettu laskelmissa mukaan, lähinnä siksi koska niiden yksityiskohdat ja määrä eivät käy vuosikertomuksesta tarpeeksi tarkasti ilmi. Yhteensä toimenpiteitä oli vuoden aikana siis 850.

Lasketaanpa sitten vähän yksikkökustannuksia. Jos oletetaan, että virasto on ikään kuin sisällöntuottaja, jonka tehtävä on tuottaa asiakirjoja, joista tehdään diaarimerkintä, on yhden asiakirjan hinta n. 1660 euroa. Jos lasketaan yksikkökustannuksiin mukaan neuvontapuhelimeen tulleet puhelut, toimenpiteen yksikköhinnaksi saadaan n. 941 euroa.

Arvioidaanpa vielä työn määrää henkilötasolla: 850 toimenpidettä, 10,5 henkilötyövuotta ja 220 työpäivää työvuodessa. Yksi työntekijä tekee siis 0,37 toimenpidettä päivässä eli 1,84 työviikossa. Jos arvioidaan yhden neuvontapuhelun keskimääräisen keston jälkitoimineen olevan yksi tunti, menee puheluiden käsittelyyn n. 10 henkilötyöviikkoa. Jos henkilöstö tekisi pelkästään asiakirjoihin liittyvää työtä, käytettäisiin yhteen asiakirjaan keskimäärin 4,8 henkilötyöpäivää. Tässä yhteidessä todettakoon, että 482 diaarimerkintään johtaneesta yhteydenotosta 132 oli sellaisia, jotka eivät kuuluneet tasa-arvovaltuutetun toimivaltaan.

Minkälaisia sitten ovat asiat, johon tasa-arvovaltuutetun toimisto joutuu ottamaan kantaa? Tähänkin tarjoaa vuosikertomus esimerkin: "Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, oliko suunnistuskilpailun palkitsemiskäytäntö tasa-arvolain mukainen, kun miesten viestisarjassa oli suunnistajaa kohden jaossa suuremmat rahalliset palkinnot kuin naisten viestisarjassa. Saadun selvityksen mukaan erisuuruiset palkintorahat johtuivat siitä, että palkintojen arvo oli suhteutettu osanottajamäärään. Tasa-arvovaltuutetun mukaan käytäntö, jossa palkinnot rahoitetaan miesten sarjan osalta miespelaajien osallistumismaksuin ja naisten sarjan osalta naispelaajien osallistumismaksuin, ei ole tasa- arvolain vastainen. Palkitsemiskäytännön ei voida kuitenkaan katsoa edistävän naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Lausunnossaan tasa-arvovaltuutettu esittikin suunnistuskilpailun järjestäjälle, että se harkitsisi sellaisen tasa-arvon kannalta edistyksellisemmän palkitsemiskäytännön käyttöönottoa, jossa urheilijalle annetaan yhtäläinen tunnustus urheilusuorituksesta hänen sukupuolestaan riippumatta." Tämäkin lausunto maksoi veronmaksajille laskentatavasta riippuen 941-1660 euroa.

On helppo ajatella, että 800 000 euroa on valtion budjetissa kuin pisara meressä, mutta tuhlaamista ei voi perustella toisella tuhlaamisella. Britit älähtivät, kun EU tuki "leipovia mummoja" 200 000 eurolla. Miten suomalaiset saataisiin älähtämään? Jos kaikissa virastoissa työn tuottavuus on vastaavalla tasolla, syytä ainakin olisi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

j.olavi heikkinen

onhan tuo tuottavaa, jos kolmessa päivässä saa valmiiksi noinkin kattavan lausunnon.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

hysss,...ei näistä saa puhua.
Se on rasistista vihapuhetta.

Käyttäjän sarihaukkakonu kuva
Sari Haukka

Tämä blogiteksti kuvaa hyvin sitä, millaisia ongelmia tulee vastaan, kun yritetään arvioida julkisen sektorin tuottavuutta ja tehokkuutta. Parempien puutteessa helposti käytetään mittareita, jotka eivät mittaa sitä, miten julkisen sektorin toimija on onnistunut todellisessa tehtävässään.

"Jos oletetaan, että virasto on ikään kuin sisällöntuottaja, jonka tehtävä on tuottaa asiakirjoja..."

Ei se ole tuon viraston tehtävä eikä julkisen sektorin tehtävä yleensäkään.

Jos nyt käytetään esimerkkinä juuri tätä tasa-arvovaltuutetun toimistoa, niin pitäisi pystyä arvioimaan esimerkiksi sitä, onko se toimillaan onnistunut vähentämään tasa-arvolain rikkomuksia. Onko se vaikkapa jollain kampanjallaan tai lausunnollaan herättänyt tietoisuutta laista ja vaikkapa jonkun työnantajan perumaan suunnittelemansa tasa-arvoa loukkaavan toimen? On mahdollista, että tieto yhden lausunnon sisällöstä on vaikuttanut moneen ratkaisuun ja siten hyvin monien ihmisten elämään.

Miten tuollaista tuloksellisuutta ja tehokkuutta sitten voidaan mitata? Ei minulla ole mittareita valmiina, eikä minusta ehkä olisi niiden laatijaksikaan. Mutta olennaista on, että julkisen sektorin tehokkuutta ei pystytä mittaamaan samanlaisilla mittareilla, joilla ainakin aikoinaan on mitattu teollisuustuotannon tehokkuutta.

Ei edes turvallisuuden lisäämiseksi toimivan viranomaisen työn koko tuottavuutta voida arvioida rikostilastojen numeroiden, sakkosuoritteiden jne. avulla. Miten mitataan se hyöty, jonka vaikkapa tehokas harmaan talouden torjunta tuo rehellisille yrittäjille?

SK Marttila

Ei kai tässä arvosteltu tuon toimiston olemassa oloa, vaan tuottavuutta. Ihan yhtä lailla kampanjat voivat onnistua vähentämään tasa-arvolain rikkomuksia, vaikka ne tehtäisiin esim. puolella tuosta työvoimasta.

Käyttäjän sarihaukkakonu kuva
Sari Haukka

Ymmärsin kyllä, että kyse ei ollut kyseisen toimiston olemassaolon oikeutuksesta sinänsä, vaan tuottavuudesta. Mutta silti: koska toimiston perimmäinen tavoite ja olemassaolon syy ei ole lausuntojen tuottaminen, mielestäni niiden määrää ja hintaa per lausunto ei voida käyttää tuottavuuden mittana. Varsinkin jos yhden lausunnon tuottamaa hyötyä ei mitata.

Jos minulta kysytään, kuinka monta henkilöä tarvitaan jonkin tehtävämäärän hyvään suorittamiseen, olisin hyvin, hyvin varovainen antamaan arvioita, ellei kysy ole omasta ammatistani, omasta osaamisalueestani.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen Vastaus kommenttiin #11

"koska toimiston perimmäinen tavoite ja olemassaolon syy ei ole lausuntojen tuottaminen"

Voitko Sari kertoa mikä on k.o. toimiston olemassaolon syy ja perimmäinen tavoite, poislukien se että että se työllistää "sopivia" byrokraatteja.
Sitten voitaisiin miettiä onko se saavuttanut tavoitteensa.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Enemmän kuin tehokkuutta pitäisi miettiä tasa-arvovaltuutetun toimiston tarpeellisuutta. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut. Mitenkään eivät pysty osoittamaan että olisivat saaneet aikaan jotakin joka olisi lisännyt tasa-atvoa Suomessa. Päinvastoin, taitaa tasa-arvolain (yhtä tarpeeton) rikkomukset vaan lisääntyneet toimiston elinaikana.

Käyttäjän mctimo kuva
Timo Korpelainen

Sari, onko nyt niin että kun ei "voida" mitata esim tehokkuutta niin se tarkoittaa että saa maksaa mitä vain?

Käyttäjän sarihaukkakonu kuva
Sari Haukka

En sano, että julkisen sektorin tuottavuutta ja tehokkuutta ei voida mitata - kyllä sitä pitää mitata, mutta oikeilla mittareilla. Ja oikealla tarkoitan sellaisia mittareita, jotka kuvaavat onnistumista tavoitteissa, ei jossain sellaisessa, johon ei edes pyritty.

Ongelma on, että tällaisten mittarien kehittäminen on pahasti kesken, enkä siis valitettavasti voi sellaisia esitellä. Mutta varmasti sellaisten mittarien kehittäminen on mahdollista ja silloin voidaan saada tarkempaa tietoa myös julkisen palvelun tehokkuudesta.

Tietenkään mittareiden puutteellisuus ei tarkoita, että jokin toiminto voi maksaa "mitä tahansa".

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Eli siis julkisen sektorin pääasiallinen tavoite on kehittää sellaisia mittareita joilla voidaan mitata sen onnistuminen annettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Kuulostaa ihan Neuvostoliitolta.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Eihän tuo laskelma aivan noinkaan ole, mutta kumminkin jonkinlaisen kuvan työn tehokkuudesta se antaa.

Itse ajattelisin, että esimerkissä mainitun kannanoton ammattilainen tekee
tunnissa! Joten en sanoisi hirveää työpainetta toimistossa olevan!

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Tällaisissa julkisen sektorin toimistoissa on se periaatteellinen ongelma että ne ja niitten viranhaltijat ovat pysyviä.
Julkisen sektorin hallinnolle pitäisi hallituksen määrätä budjetti, selkeät tavoittet ja mittarit, sekä aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi.
Palkata henkilöstö projektin ajaksi pätkätyöhön, ja ajan umpeuduttua arvioida menestys ja mahdollinen jatkon tarve. Kaikki asiakirjat julkisia tietysti.
Mikäli byrokraatit töpeksivät pätemättömyyttään kuten on tapana, ura loppuu ainakin tilapäisesti siihen. Ei mitään kahvinjuontijuoruilu suojatyöpaikkoja.

Toimituksen poiminnat